Lähijakson toinen päivä alkoi jälleen yhteistoiminnallisilla työpajoilla.
Saimme olla tällä kertaa seuraamassa kahden ryhmän pitämää opetussessiota. Molemmat olivat valinneet draamaa ja näyttelemistä menetelmäkseeen. ENsimmäisessä draamassa me opiskelijan roolissa olevat saimme aiheen jonka pohjalta keksimme oman 5 minuutin näytelmän. Rekvisiittaa oli tuotu mukaan peruukeista aina ensiapupakkaukseen asti, joten vain mielikuvitus oli rajana kun lähdimme kahden hengen ryhmissä toteuttamaan tilanteita, joissa ainoana ohjemuorana oli etiikka ja siitä alaaiheena joko todellisuus, vasttuu ja vapaus, oikeus sekä ihmisarvo. Kaikki esittivät hauskoja näytelmiä ja heittäytyivät esityksiin. Mielekäs tapa toteuttaa opetusta ja palautteen anto sekä arviointi tpahtui socrativen avulla, joten tunnin pitäjät saivat kehitysideoita ptämälleen menetelmälle.
Iltapäivällä toinen ryhmä piti myös draamaan ja näyttelemiseen perustuvan opetustuokion, mutta tässä he eivät osallistaneet meitä opiskelijoita muulla tavoin kuin keskustelemalla. Saimme hyvää keksustelua aikaiseksi opettajan vastuusta ja käsittelimme SORA-lainsäädäntöä pintapuolisesti. Vaikeita asioita ja paljon mielipiteitä, mutta herätti taas uusia kiinnostuksen kohteita lainsäädännön tukimiseen ja halua selvittää omat oikeudet oppilaitoksessa ja ne tahot kehen tulee ottaa yhteyttä jos itselle tai oppilaalle sattuu jotain tai tulee muista opisekluun liittyviä ongelmia.
Loppupäivä sujui oman ryhmän kesken suunnitellen viimeistä lähijaksoa, jossa tiivistyy koko opekorkean ydin ja laitamme parastamme opettamalla opetusmenetelmiä muille ryhmille. Haluamme toteuttaa sen ryhmässä niin, että menetelmsätä tulisi sellainen jonka jokainen tuleva tai jo opettajan tehtäviä tekevä voisi halutessaan ottaa käyttöön ja omaksuisi sen tavakseen opettaa.
Ihan hirveesti jo jännittää kun kevät on niin lähellä vaikka se onkin kaukana. Lähijaksot loppuu käsiin ja valmistuminen häämöttää.
Tätähän mää oon halunnut mutta silti jo haikea mieli. Oivalluksena tästä lähijaksosta nousi opetusmenetelmen lisäksi se, että itseään ei pidä verrata muihin eikä pidä antaa omien ajatuksien harhailla siihen suuntaan että ei ossaa tai ei ole riittävä vaan antaa itselleen luvan tehdä niinkuin tekee ja kehittää ja kouluttaa itseään jatkuvasti ja vastaanottaa verkostojen tuen ja omaksuu tapa kerrallaan uutta esim. digitalisaatiosta tai menetelmistä, joita voi omalla tavallaan ottaa haltuun yksi kerrallaan. Kaikkea ei voi heti osata eikä omaksua ja itsensä tulee hyväksyä kaikkine puutteineen ja luottaa pystyväisyyteensä. Olen saanut elinikäisen oppimisen ja kehittymisen halun ja ymmärrän sen nyt aivan uudella tavalla kuin aikaisemmin. Ei ole koulupakkoa eikä oppimisvelvollisuutta vaan jatkuvaa kehittymistä kehittyvässä maailmassa. Omien rajojen kokeilua ja toimintatavan muokkaamista, uskallusta heittäytyä ja kokeilla uusia tapoja pelkäämättä epäonnistumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti