keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Arviointi

25.-10.2016

Ihana kamala arviointi. Kaikilla meillä on siitä kokemusta jo lapsesta saakka. Ensin kehutan ja torutaan ennen kouluikää. Kouluaikana saatiin ensin rasteja osaa, tarvii harjoitusta jne. kunnes kolmannella luokalla saatiin ekat numerotoikkarit ja keskiarvo. Joo, oli vähän erilaista 80-luvulla koulumaaima kuin nyt muutenkin. Vai oliko?

Arviointia on määritelty, kritisoitu, muutettu ja muutetaan jatkuvasti ettei nyt vaan kenellekkän tulisi paha mieli niin ollaan jo käytänössä, jossa ei anneta numeroita laisinkaan. Taustalla on kuitenkin ajattelu siitä, että opiskelijan valmiudet olisivat sellaiset, ettähän selviää jatko-opinnoista tai työllistyy työelämässä.  Mitä niillä numeroilla on siinä enää edes väliä? Niin juuri, eniten on väliä sillä, että oppii oppimaan, kehittyy, saa kokemusta ja oppii lisää ja oppii oppimaan lisää. Oppiminen onkin kaiken keskiössä ja itsetuntemus, jotta osaa oppia uusia tapoja jotta voi oppia uusia tapoja ja ottaa niitä käytäntöön. Näin syvällisiä keskutelimme juontaen arviointikeskustelua aina 50-luvulta saakka gaussinkäyrä traumoihin, jossa kympin oppilas ei saanut kymppiä vaan kasin. Aina se kasi.

Arviointi on haastavaa ja ollaankin oltettu käyttöön osana arviointia itsearviointi ja vertaisarviointi. Minun lapsilla on ollut alakoulusta asti kokeessa hymynaama rivistö "kuinka niinku omasta mielestä meni hei" hyvin osaa tämän päivän nuoret hyvällä itsetunnolla vastata hymynaamoin oman onnistumisensa. Olen nähnyt myös lisäkysymyksiä itsearvioinnissa, että "kuinka paljon teit töitä kokeen eteen+", hienoa! Suora kysymys, johon voi vastata rehellisesti oman mielipiteensä työskentelystä ja lukemisesta esim. kokeeseen. Aina ei ole ollut helppoa arvioida omaa onnistumistaan,koska arvioinnin kriteerit eivät ole ollut selvillä. Tieto lisää tuskaa ja näin tapahtuu yleensä yläkouluun siirryttäessä ja siitä eteenpäin. Ammatillisella puolella arvioinnin kriteerit on määritelty mitä täytyy osata ja sieltä voi jokainen tarkistaa mitä täytyy osata ja arvioida sitäkautta onko omasta mielestä asiat hallussa.

Ihana kamala arviointi joka tapuksessa ja kaikissa tapauksissa ja aina on silti äärettömän hankalaa. Mutta sitä opiskellaan ja opitaan jatkuvasti lisää, luodaan mittareita ja tapoja saada arviointi toimivaksi. Mielestäni yhtä vaikeaa on arvioida suullisesti kuin numeroilla, koska molemmilla tavoilla osaaminen määritellään johonkin muotoon mistä näkee kehittymisen , onnistumisen ja kehitettävät kohteet.

Arvioinnin rastitehtävässä pohdin lisää tätä asiaa ja palaan kun olen hautonut ja pyöritellyt arviointia sekä saanut opiskelijakavereilta palautetta arviointitehtäviin. Osa on niin kokeneita opettajia, että saa todella mahtavia vinkkejä ja näkökulmia omaan ajatteluun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti