26.10.2016
Aivan ensimmäiseksi aamulla saimme tutustua Haaga-Helian opettaja vaihdossa olevaan Ohiolaiseen Susan Olsoniin, joka kertoi kattavasti meille amerikan opiskelu mahdollisuuksia, opintopolkuja ja koulutuksen portaikkoja. Mahtava nainen ja oli kunnia saada tavata hänet. Koulupoluissa mantereen tuolla puolen on paljon hyvää ja paljon myös sellaista, jota voisi kehittää. Vaikutti kuitenkin hyvältä tosin oma tietämykseni rajoittui beverly hills 90210-sarjaan 90-luvulta, joten oli ajantasainen päivitys opiskelumahdollisuuksista paikallaan.
Piikkiössä oli aivan uskomaton paikka toivonlinnan tiellä, jossa on Suomen ensimmäinen ja vanhin Kristillinen yhteiskoulu. Meri siintää luokan ikkunoista ja pihapiiri on valtava. Koulu on sisäoppilaitos ja vallitseva henki vaikutti olevan todella positiivinen ja reilu. Alakoulu, yläkoulu ja lukio on valittavana tässä oppilaitoksessa ja oppilaitos on kristillisenkasvatuksen ohella täysin päihteetön ja savuton. Oppilaat tulevat ympäri suomea kouluun ja käyvät valintahaastattelussa ennen pääsyä kouluun. Koska paikka on aika syrjässä on koulu järjestänyt hyvin vapaa-ajan vietto mahdolisuuksia tiloihinsa. On fresbeegolfrata, uimapaikka, uima-allas, punttisali, valtavan ihana pihapiiri, musiikkitoimintaa ja pallopelejä, joista lentopallo tuntui olevan suosituin. Koulun toiminta on hyvin kansainvälistä ja muisden maiden kristillisiä kouluja tulee vierailulle ja leireille. Vaikutti hirveän mielenkiintoiselta konseptilta.
Sain tutustuayhteiskoululla 7. luokan äidinkielen tunnille, jossa oppilaat olivat valmistelleet kirjaesityksen lukemastaan kirjasta. Hienoa työtä, erilaisia esityksiä ja miellyttävää ohjausta opettajalta. Pienet 7-luokkalaiset olivat suhtkoht rauhallisia muutamaa levotonta sielua lukuunottamatta. Opettaja sai heidät kuitenkin rauhallisen määrävällä tyylillään aisoihin. Positiivista oli, että tunti aloitettiin pienellä verryttely jumpalla ja oppilaat olivat ihan innoissaan siitä. jumppa aloitus oli mitä ilmeisimmin opettajan tapa ja siitä silminnähden pidettiin. Luokkakin oli innovatiivinen. tavallisia pulpetteja oli etuosassa ns. ryhmämuodostelmassa, keskiosa oli ns. baari, jossa oli korkeammat pöydät joiden takana seisotaan. Niin, seisotaan ja oppilaat vaihtavat paikkoja kesken tunnin jotta kaikki "pääsee" seisomaan. Oppilaat kuulema itse kokevat, että joutuvat seisomaan. Takaosa luokasta oli oleilutilaa tyynyillä ja pehmeällä matolla varustettuna, jossa voi makoillen lukea vaikka kirjaa. Olin vaikuttunut, mahtavaa.
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Arviointi
25.-10.2016
Ihana kamala arviointi. Kaikilla meillä on siitä kokemusta jo lapsesta saakka. Ensin kehutan ja torutaan ennen kouluikää. Kouluaikana saatiin ensin rasteja osaa, tarvii harjoitusta jne. kunnes kolmannella luokalla saatiin ekat numerotoikkarit ja keskiarvo. Joo, oli vähän erilaista 80-luvulla koulumaaima kuin nyt muutenkin. Vai oliko?
Arviointia on määritelty, kritisoitu, muutettu ja muutetaan jatkuvasti ettei nyt vaan kenellekkän tulisi paha mieli niin ollaan jo käytänössä, jossa ei anneta numeroita laisinkaan. Taustalla on kuitenkin ajattelu siitä, että opiskelijan valmiudet olisivat sellaiset, ettähän selviää jatko-opinnoista tai työllistyy työelämässä. Mitä niillä numeroilla on siinä enää edes väliä? Niin juuri, eniten on väliä sillä, että oppii oppimaan, kehittyy, saa kokemusta ja oppii lisää ja oppii oppimaan lisää. Oppiminen onkin kaiken keskiössä ja itsetuntemus, jotta osaa oppia uusia tapoja jotta voi oppia uusia tapoja ja ottaa niitä käytäntöön. Näin syvällisiä keskutelimme juontaen arviointikeskustelua aina 50-luvulta saakka gaussinkäyrä traumoihin, jossa kympin oppilas ei saanut kymppiä vaan kasin. Aina se kasi.
Arviointi on haastavaa ja ollaankin oltettu käyttöön osana arviointia itsearviointi ja vertaisarviointi. Minun lapsilla on ollut alakoulusta asti kokeessa hymynaama rivistö "kuinka niinku omasta mielestä meni hei" hyvin osaa tämän päivän nuoret hyvällä itsetunnolla vastata hymynaamoin oman onnistumisensa. Olen nähnyt myös lisäkysymyksiä itsearvioinnissa, että "kuinka paljon teit töitä kokeen eteen+", hienoa! Suora kysymys, johon voi vastata rehellisesti oman mielipiteensä työskentelystä ja lukemisesta esim. kokeeseen. Aina ei ole ollut helppoa arvioida omaa onnistumistaan,koska arvioinnin kriteerit eivät ole ollut selvillä. Tieto lisää tuskaa ja näin tapahtuu yleensä yläkouluun siirryttäessä ja siitä eteenpäin. Ammatillisella puolella arvioinnin kriteerit on määritelty mitä täytyy osata ja sieltä voi jokainen tarkistaa mitä täytyy osata ja arvioida sitäkautta onko omasta mielestä asiat hallussa.
Ihana kamala arviointi joka tapuksessa ja kaikissa tapauksissa ja aina on silti äärettömän hankalaa. Mutta sitä opiskellaan ja opitaan jatkuvasti lisää, luodaan mittareita ja tapoja saada arviointi toimivaksi. Mielestäni yhtä vaikeaa on arvioida suullisesti kuin numeroilla, koska molemmilla tavoilla osaaminen määritellään johonkin muotoon mistä näkee kehittymisen , onnistumisen ja kehitettävät kohteet.
Arvioinnin rastitehtävässä pohdin lisää tätä asiaa ja palaan kun olen hautonut ja pyöritellyt arviointia sekä saanut opiskelijakavereilta palautetta arviointitehtäviin. Osa on niin kokeneita opettajia, että saa todella mahtavia vinkkejä ja näkökulmia omaan ajatteluun.
Ihana kamala arviointi. Kaikilla meillä on siitä kokemusta jo lapsesta saakka. Ensin kehutan ja torutaan ennen kouluikää. Kouluaikana saatiin ensin rasteja osaa, tarvii harjoitusta jne. kunnes kolmannella luokalla saatiin ekat numerotoikkarit ja keskiarvo. Joo, oli vähän erilaista 80-luvulla koulumaaima kuin nyt muutenkin. Vai oliko?
Arviointia on määritelty, kritisoitu, muutettu ja muutetaan jatkuvasti ettei nyt vaan kenellekkän tulisi paha mieli niin ollaan jo käytänössä, jossa ei anneta numeroita laisinkaan. Taustalla on kuitenkin ajattelu siitä, että opiskelijan valmiudet olisivat sellaiset, ettähän selviää jatko-opinnoista tai työllistyy työelämässä. Mitä niillä numeroilla on siinä enää edes väliä? Niin juuri, eniten on väliä sillä, että oppii oppimaan, kehittyy, saa kokemusta ja oppii lisää ja oppii oppimaan lisää. Oppiminen onkin kaiken keskiössä ja itsetuntemus, jotta osaa oppia uusia tapoja jotta voi oppia uusia tapoja ja ottaa niitä käytäntöön. Näin syvällisiä keskutelimme juontaen arviointikeskustelua aina 50-luvulta saakka gaussinkäyrä traumoihin, jossa kympin oppilas ei saanut kymppiä vaan kasin. Aina se kasi.
Arviointi on haastavaa ja ollaankin oltettu käyttöön osana arviointia itsearviointi ja vertaisarviointi. Minun lapsilla on ollut alakoulusta asti kokeessa hymynaama rivistö "kuinka niinku omasta mielestä meni hei" hyvin osaa tämän päivän nuoret hyvällä itsetunnolla vastata hymynaamoin oman onnistumisensa. Olen nähnyt myös lisäkysymyksiä itsearvioinnissa, että "kuinka paljon teit töitä kokeen eteen+", hienoa! Suora kysymys, johon voi vastata rehellisesti oman mielipiteensä työskentelystä ja lukemisesta esim. kokeeseen. Aina ei ole ollut helppoa arvioida omaa onnistumistaan,koska arvioinnin kriteerit eivät ole ollut selvillä. Tieto lisää tuskaa ja näin tapahtuu yleensä yläkouluun siirryttäessä ja siitä eteenpäin. Ammatillisella puolella arvioinnin kriteerit on määritelty mitä täytyy osata ja sieltä voi jokainen tarkistaa mitä täytyy osata ja arvioida sitäkautta onko omasta mielestä asiat hallussa.
Ihana kamala arviointi joka tapuksessa ja kaikissa tapauksissa ja aina on silti äärettömän hankalaa. Mutta sitä opiskellaan ja opitaan jatkuvasti lisää, luodaan mittareita ja tapoja saada arviointi toimivaksi. Mielestäni yhtä vaikeaa on arvioida suullisesti kuin numeroilla, koska molemmilla tavoilla osaaminen määritellään johonkin muotoon mistä näkee kehittymisen , onnistumisen ja kehitettävät kohteet.
Arvioinnin rastitehtävässä pohdin lisää tätä asiaa ja palaan kun olen hautonut ja pyöritellyt arviointia sekä saanut opiskelijakavereilta palautetta arviointitehtäviin. Osa on niin kokeneita opettajia, että saa todella mahtavia vinkkejä ja näkökulmia omaan ajatteluun.
lauantai 15. lokakuuta 2016
kolme erilaista opetusseurantaa
23.9.2016
Turun ammatti-instituutilla opiskelija kollega piti tuntia aika nuorille tuleville liikuntaneuvojille ja minua kiinnosti lähteä seuraamaan hänen tuntiaan, koska hän fysioterapeuttina opetti lihaksia ja niiden funktioita. Jalkojenhoidon ammattilaisena tiedän pinnalliset lihakset ja niiden funktiot ja kertaus ei ole pahitteeksi. Tuntia oli mielenkiintoista seurata ja opiskelijat olivat tyypilliseen tapaan hieman myöhässä tunnilta ja vähän heikosti valmistautuneet tehtäviinsä. Tiedonhaku ja ryhmätyöt sujuivat hyvin mallikkaasti, joten varmasti opittua tuli. Kiitos Saijalle kun pääsin seuraamaan, oli ilo katsella hänen tuntiaan. Ohjaava sekä katalyyttinen opetustyyli oli hyvin sujuvaa ja opetusmenetelmänä hän käytti opiskelijoille mieluisaa testiä, jossa sai käyttää omaa älypuhelinta tai tietokonetta.
3.10 ja 5.-6.10.2016
Kärsämäen AKK:lla pääsin seuraamaan jalkojenhoidon ammattitutkintoa suorittavien klinikkatyöskentelyä, näyttötutkinnon ensimmäisen osan suorittamista sekä tutkinnon suorittamisen palautekeskustelua. Opiskelijat ovat aikuisia ja ilmapiiri on koululla rento ja avoin. Opiskelijat kysyivät rohkeasti ohjaavalta opettajalta kun eivät tienneet jotain tai kohtasivat haasteen, jota ei aiemmin ollut heillä osunut kohdalle. Opettajan ote oli katalyyttinen ja tietyissä tilanteissa määräävä, koska vaihtoehtoa tekotavalle ei ollut. Opiskelijat toimivat klinikkatyöskentelyssä samoin kuin näytönvastaanotossa, vaikka jännittyneisyyttä oli havaittavissa. Palautekeskustelutilaisuus oli rento ja tässä vaiheessa ei takerruttu mihinkään epäolennaiseen ellei kirjallisessa työssä tai itsearvioinnissa olisi havaittu jotain selkeitä puutteita. Opiskelijat vaikuttivat olevan hyvin tyytyväisiä saamaansa opetukseen ja käytännönharjoittelu on opettanut heille kokoajan enemmän. Kaikki opiskelijat kokivat, että myös näyttöpäivät olivat opettaneet heille uusia asioita hurjasti ja he kokivat oppineensa kahden päivän aikana todella paljon. Opiskelijat olivat valmistautuneet hyvin tilaisuuteen ja opetelleet esim luut ja lihakset ja niiden funktiot hyvin.
10.10.2016
Turun ammatti-insituutille kauneudenhoitopuolelle olin käynyt heti alkusyksystä tutustumassa ja minua haastateltiin sitä varten, että ottaisiko joku opettaja minut seurakseen. Peruskoulupohjaisella parturi-kampaajalinjalla oleva opettaja kiinnostui minusta, että saisi vähän helpotusta työsarkaansa. Opettaja innostui niin, että laittoi opetustunteja minulle kalenteriin odotettua aiemmin. Olin itse suunnitellut seuravani tämän syksyn opetusta, koska opetuskokemusta ei vielä ole kertynyt ja aloittavani tuntien pitämisen vasta keväällä. Haasteen otin kuitenkin välittömästi vastaan ja olen tottunut heittäytymään mukavuusalueen ulkopuolelle. Menin seuraamaan opettajan pitämää tuntia 1. luokan opiskelijoille kun he harjoittelivat hiustenleikkuuta. Tiedossa oli, että opettaja joutuu lähtemään palaveriin ja sain luvan jäädä seuraamaan tuntia opettajan roolissa ja ohjata oppilaita juuri oppimansa leikkauksen perusteissa. Ryhmä oli aivan outo minulle enkä muista opiskelijoiden nimiä, mutta yritin parhaani mukaan tasapuolisesti kaikkia auttaa. Toiset tarvitsivat neuvoja enemmän kuin toiset ja nuoria kun ovat olivat hätäisiä loppupäivästä jo kotiin lähtemään. Toimeliaita reippaita nuoria vaikuttavat olevan ja toivon, että voin tutustua heihin paremmin ja saada heihin ammattikipinän syttymään.
Turun ammatti-instituutilla opiskelija kollega piti tuntia aika nuorille tuleville liikuntaneuvojille ja minua kiinnosti lähteä seuraamaan hänen tuntiaan, koska hän fysioterapeuttina opetti lihaksia ja niiden funktioita. Jalkojenhoidon ammattilaisena tiedän pinnalliset lihakset ja niiden funktiot ja kertaus ei ole pahitteeksi. Tuntia oli mielenkiintoista seurata ja opiskelijat olivat tyypilliseen tapaan hieman myöhässä tunnilta ja vähän heikosti valmistautuneet tehtäviinsä. Tiedonhaku ja ryhmätyöt sujuivat hyvin mallikkaasti, joten varmasti opittua tuli. Kiitos Saijalle kun pääsin seuraamaan, oli ilo katsella hänen tuntiaan. Ohjaava sekä katalyyttinen opetustyyli oli hyvin sujuvaa ja opetusmenetelmänä hän käytti opiskelijoille mieluisaa testiä, jossa sai käyttää omaa älypuhelinta tai tietokonetta.
3.10 ja 5.-6.10.2016
Kärsämäen AKK:lla pääsin seuraamaan jalkojenhoidon ammattitutkintoa suorittavien klinikkatyöskentelyä, näyttötutkinnon ensimmäisen osan suorittamista sekä tutkinnon suorittamisen palautekeskustelua. Opiskelijat ovat aikuisia ja ilmapiiri on koululla rento ja avoin. Opiskelijat kysyivät rohkeasti ohjaavalta opettajalta kun eivät tienneet jotain tai kohtasivat haasteen, jota ei aiemmin ollut heillä osunut kohdalle. Opettajan ote oli katalyyttinen ja tietyissä tilanteissa määräävä, koska vaihtoehtoa tekotavalle ei ollut. Opiskelijat toimivat klinikkatyöskentelyssä samoin kuin näytönvastaanotossa, vaikka jännittyneisyyttä oli havaittavissa. Palautekeskustelutilaisuus oli rento ja tässä vaiheessa ei takerruttu mihinkään epäolennaiseen ellei kirjallisessa työssä tai itsearvioinnissa olisi havaittu jotain selkeitä puutteita. Opiskelijat vaikuttivat olevan hyvin tyytyväisiä saamaansa opetukseen ja käytännönharjoittelu on opettanut heille kokoajan enemmän. Kaikki opiskelijat kokivat, että myös näyttöpäivät olivat opettaneet heille uusia asioita hurjasti ja he kokivat oppineensa kahden päivän aikana todella paljon. Opiskelijat olivat valmistautuneet hyvin tilaisuuteen ja opetelleet esim luut ja lihakset ja niiden funktiot hyvin.
10.10.2016
Turun ammatti-insituutille kauneudenhoitopuolelle olin käynyt heti alkusyksystä tutustumassa ja minua haastateltiin sitä varten, että ottaisiko joku opettaja minut seurakseen. Peruskoulupohjaisella parturi-kampaajalinjalla oleva opettaja kiinnostui minusta, että saisi vähän helpotusta työsarkaansa. Opettaja innostui niin, että laittoi opetustunteja minulle kalenteriin odotettua aiemmin. Olin itse suunnitellut seuravani tämän syksyn opetusta, koska opetuskokemusta ei vielä ole kertynyt ja aloittavani tuntien pitämisen vasta keväällä. Haasteen otin kuitenkin välittömästi vastaan ja olen tottunut heittäytymään mukavuusalueen ulkopuolelle. Menin seuraamaan opettajan pitämää tuntia 1. luokan opiskelijoille kun he harjoittelivat hiustenleikkuuta. Tiedossa oli, että opettaja joutuu lähtemään palaveriin ja sain luvan jäädä seuraamaan tuntia opettajan roolissa ja ohjata oppilaita juuri oppimansa leikkauksen perusteissa. Ryhmä oli aivan outo minulle enkä muista opiskelijoiden nimiä, mutta yritin parhaani mukaan tasapuolisesti kaikkia auttaa. Toiset tarvitsivat neuvoja enemmän kuin toiset ja nuoria kun ovat olivat hätäisiä loppupäivästä jo kotiin lähtemään. Toimeliaita reippaita nuoria vaikuttavat olevan ja toivon, että voin tutustua heihin paremmin ja saada heihin ammattikipinän syttymään.
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Ohjaustyylit - opinnot etenee
No niin, kesä on lusittu ja syksy tekee tuloaan. Kasvatustieteiden apro on suoritettu, joka helpottaa hieman ammatillisen opettajan opintoja. Syksyllä tartuttiin heti tosi toimiin lähijaksolla ja tutustuimme oppilaitoksien linjoihin. Ryhmämme pääsi Turun Ammattikorkeakoulun bisnesakatemiaan tutustumaan ja täytyy sanoa, että oli virkistävää nähdä innokkaita nuoria, jotka esittelivät meille toimintaansa. Vaikuttaa toimivalta menetelmältä ja antaa opiskelijoille rohkeutta työelämään. Opiskelijat pääsevät poistumaan omalta mukavuusalueeltaan turvallisesti ja kontaktoimaan ihan oikeita asiakkaita, tekemään ihan oikeita projekteja ja tienaamaan perustamallaan yrityksellä ihan oikeesti rahaa. Samanlaista konseptia on toteutettu myös toisella asteella ja tullaan jatkossa toteuttamaan enemmän, mutta siitä myöhemmin lisää. Tututstuimme myös Humakin toimintaa ja tiloihin sekä Logomossa että Harjattulan kartanolla. Molemmissa upeat luovat tilat niin oppilailla kuin opettajillakin. Saimme kuulla myös kattavasti yhteisöpedagoki- sekä kulttuurituottajalinjoista. Mielenkiintoista. Hankkeet olivat aivan uusi tuttavuus minulle ja yllätyin miten valtavsti niitä on meneillään joka koulussa.
Opetustilanteen kuvaukseen perehdyttiin eri ohjaustyylien myötä
Hyväksyvä ohjaustyyli:
Havainnollistettiin jakamalla kokemuksia millaisiin tilanteisiin hyväksyvä ohjaustyyli sopii ja miten ohjaaja tilanteessa toimii kun opiskelijan tunteet on pinnassa. Opiskelija voi olla jännittynyt stressaantunut, ahdistunut tai epäonnistunut eikä kykene ratkaisemaan opiskeluun liittyvää ongemaa.
Empatiakyky ja opiskelijan asemaan asettuminen tai sen ymmärtäminen on tärkeää, jotta voi muodostaa luottamuksellisen ilmapiirin. Ilmapiiri voi keventyä kun tunnelma on hvyäksyvä. Tavoitteena on saada opiskelija itse tunnistamaan ongelmat uudella tavalla ja etsiä niihin ratkaisuja ja toimintamalleja
Usein tässä ohjaustyylissä ei varsinaisesti ratkaista ongelmaa, mutta se auttaa vaikeiden tilanteiden ylipääsemisessä
Määräävä ohjaustyyli:
Ohjaustyyliä käytetään kun opiskelijoilla ei ole valmiutta toimia itsenäisesti. Tällä tyylillä ei kuulu vaihtoehtoiseten ratkaisujen pohtiminen vaan tilanteessa toimitaan nopeasti. Käsittelimme esimerkiksi onnettomuustilannetta ryhmäkeskustelussamme, jolloin suoriutumiseen auttaa selkeät käskyt mitä tehdään.
Määräävä tyyli on tehokas ja johtaa nopeasti ratkaisuihin, mutta opiskelija ei välttämättä opi toimimaan vastaavanlaisissa tilanteissa, joissa pitäisi toimiaa vähän toisella tavalla.
Ristiriitoja osoittava ohjaustyyli:
Jos ohjattavan teoissa ja puheissa havaitaan ristiriitoja voi esimerkin omaisesti näyttää todellisuuden kuvaa opiskelijalle. voi näyttää elekielellä tai sitten toistaa opiskelijan sanoman sanasta sanaan. ohjattava ei välttämättä tunnista itse ristiriitaa, joten ohjausken sävy ei saa olla syyttelevä eikä arvostelelva vaan autetaan ohjattava huomaamaan oman toiminnan seurauksia ja vaikutuksia työhän.
Tätä ohjaustyyliä sen voimakkuuden ja tehokkuuden vuoksi voi käyttää vain lyhytaikaisesti. Tämä voi usein nostaa tunteet pintaan, koska persoonallisuus on osana toimintaa. Ristiriidan esille tuomisen jälkeen on hyvä pohtia vaihtoehtoisia toimintatapoja
Katalyytinen ohjaustyyli:
Ongelmatilanteissa ohjataan ja autetaan opiskelijaa järjestämään tietonsa siten, että hän saa tehtyä ohjauksen avulla päätöksen tulevasta toiminnasta. Tällöin opiskelijalla on jo edellytykset löytää eri näkökulmia ohjaajan avulla. Kysymyksillä miten, missä, milloin, kuka ja mitä ovat avoimia kysymyksiä janiillä herätellään tietoa esiin. Miksi kysymys aiheuttaa yleensä selittelyä ja sitä on vältettävä.
Tämä tyyli sopii tilanteisiin jolloin opiskelija kohtaa uusia tilanteita tai ongelmia joka halutaan ratkaista, mutta ei ihan itsenäisesti vielä siihen kykene. Kysymyksillä aktivoidaan omaan ongelmaratkaisuun joten tämä ohjaustyyli sopii pidemmälle ehtineiden kanssa käytettäväksi.
Jokaista ohjaustyyliä voi toki käyttää tunnin aikana eikä mikään ohjaustyyli yleensä ole puhtaasti jotain tiettyä, näillä tiedoilla lähden seuraamaan opiskelija kollegoitani ja heidän oppilaitaan
Opetustilanteen kuvaukseen perehdyttiin eri ohjaustyylien myötä
Hyväksyvä ohjaustyyli:
Havainnollistettiin jakamalla kokemuksia millaisiin tilanteisiin hyväksyvä ohjaustyyli sopii ja miten ohjaaja tilanteessa toimii kun opiskelijan tunteet on pinnassa. Opiskelija voi olla jännittynyt stressaantunut, ahdistunut tai epäonnistunut eikä kykene ratkaisemaan opiskeluun liittyvää ongemaa.
Empatiakyky ja opiskelijan asemaan asettuminen tai sen ymmärtäminen on tärkeää, jotta voi muodostaa luottamuksellisen ilmapiirin. Ilmapiiri voi keventyä kun tunnelma on hvyäksyvä. Tavoitteena on saada opiskelija itse tunnistamaan ongelmat uudella tavalla ja etsiä niihin ratkaisuja ja toimintamalleja
Usein tässä ohjaustyylissä ei varsinaisesti ratkaista ongelmaa, mutta se auttaa vaikeiden tilanteiden ylipääsemisessä
Määräävä ohjaustyyli:
Ohjaustyyliä käytetään kun opiskelijoilla ei ole valmiutta toimia itsenäisesti. Tällä tyylillä ei kuulu vaihtoehtoiseten ratkaisujen pohtiminen vaan tilanteessa toimitaan nopeasti. Käsittelimme esimerkiksi onnettomuustilannetta ryhmäkeskustelussamme, jolloin suoriutumiseen auttaa selkeät käskyt mitä tehdään.
Määräävä tyyli on tehokas ja johtaa nopeasti ratkaisuihin, mutta opiskelija ei välttämättä opi toimimaan vastaavanlaisissa tilanteissa, joissa pitäisi toimiaa vähän toisella tavalla.
Ristiriitoja osoittava ohjaustyyli:
Jos ohjattavan teoissa ja puheissa havaitaan ristiriitoja voi esimerkin omaisesti näyttää todellisuuden kuvaa opiskelijalle. voi näyttää elekielellä tai sitten toistaa opiskelijan sanoman sanasta sanaan. ohjattava ei välttämättä tunnista itse ristiriitaa, joten ohjausken sävy ei saa olla syyttelevä eikä arvostelelva vaan autetaan ohjattava huomaamaan oman toiminnan seurauksia ja vaikutuksia työhän.
Tätä ohjaustyyliä sen voimakkuuden ja tehokkuuden vuoksi voi käyttää vain lyhytaikaisesti. Tämä voi usein nostaa tunteet pintaan, koska persoonallisuus on osana toimintaa. Ristiriidan esille tuomisen jälkeen on hyvä pohtia vaihtoehtoisia toimintatapoja
Katalyytinen ohjaustyyli:
Ongelmatilanteissa ohjataan ja autetaan opiskelijaa järjestämään tietonsa siten, että hän saa tehtyä ohjauksen avulla päätöksen tulevasta toiminnasta. Tällöin opiskelijalla on jo edellytykset löytää eri näkökulmia ohjaajan avulla. Kysymyksillä miten, missä, milloin, kuka ja mitä ovat avoimia kysymyksiä janiillä herätellään tietoa esiin. Miksi kysymys aiheuttaa yleensä selittelyä ja sitä on vältettävä.
Tämä tyyli sopii tilanteisiin jolloin opiskelija kohtaa uusia tilanteita tai ongelmia joka halutaan ratkaista, mutta ei ihan itsenäisesti vielä siihen kykene. Kysymyksillä aktivoidaan omaan ongelmaratkaisuun joten tämä ohjaustyyli sopii pidemmälle ehtineiden kanssa käytettäväksi.
Jokaista ohjaustyyliä voi toki käyttää tunnin aikana eikä mikään ohjaustyyli yleensä ole puhtaasti jotain tiettyä, näillä tiedoilla lähden seuraamaan opiskelija kollegoitani ja heidän oppilaitaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)